<\/p>\n\n\n\n
Hyvinvointivaltion kest\u00e4vyys ei ratkea juhlapuheilla vaan rakenteilla. Yksi keskeisimmist\u00e4 rakenteista on el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4. Se koskettaa jokaista suomalaista \u2013 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, yritt\u00e4j\u00e4\u00e4, perhett\u00e4 ja tulevaa sukupolvea. Siksi sen on oltava sek\u00e4 taloudellisesti kest\u00e4v\u00e4 ett\u00e4 moraalisesti oikeudenmukainen.<\/p>\n\n\n\n
Nykyinen j\u00e4rjestelm\u00e4mme nojaa vakuutusajatteluun. Mutta vanhuus ei ole riski. Se ei ole tapaturma eik\u00e4 sairaus. Se on el\u00e4m\u00e4n ennakoitava vaihe, joka koittaa jokaiselle. Vakuutus on tarkoitettu arvaamattomiin tapahtumiin. Vanhuusel\u00e4ke taas on suunniteltu, etuk\u00e4teen tiedossa oleva el\u00e4m\u00e4nvaihe. Kun ennakoitavaa asiaa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n vakuutusmallilla, syntyy v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 rakenteellinen ristiriita.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 ristiriita n\u00e4kyy kolmella tavalla: korkeina el\u00e4kemaksuina, suhteellisen vaatimattomina el\u00e4kkein\u00e4 ja sukupolvien v\u00e4lisen\u00e4 j\u00e4nnitteisen\u00e4 oikeudenmukaisuuskysymyksen\u00e4. Maksurasitus kasvaa, mutta j\u00e4rjestelm\u00e4n tuottama kokemus omasta omistajuudesta heikkenee. Nuoremmat sukupolvet eiv\u00e4t luota saavansa vastinetta maksuilleen. Luottamuksen mureneminen on j\u00e4rjestelm\u00e4n suurin uhka.<\/p>\n\n\n\n
El\u00e4ke ei ole sosiaaliturvaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Keskustelu el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 k\u00e4rsii usein k\u00e4sitteellisest\u00e4 ep\u00e4tarkkuudesta. Vanhuusel\u00e4ke ja sosiaaliturva sulautuvat puheessa yhdeksi kokonaisuudeksi, vaikka niiden peruslogiikka on erilainen. T\u00e4m\u00e4 sekoittuminen vaikuttaa suoraan siihen, miten j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n, miten sit\u00e4 arvioidaan ja millaisia uudistuksia pidet\u00e4\u00e4n mahdollisina.<\/p>\n\n\n\n Sosiaaliturva on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti turvaverkko. Se on yhteiskunnan vastaus tilanteisiin, joissa yksil\u00f6 ei kykene itse turvaamaan toimeentuloaan. Ty\u00f6tt\u00f6myys, sairaus, ty\u00f6kyvytt\u00f6myys tai muu odottamaton el\u00e4m\u00e4nkatkos ovat tilanteita, joissa yhteinen riskinkanto on perusteltua. Sosiaaliturvan perusta on solidaarisuus ja v\u00e4lit\u00f6n tarve.<\/p>\n\n\n\n Vanhuusel\u00e4ke ei l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ole t\u00e4llainen tilanne. Vanheneminen ei ole odottamaton riski, vaan el\u00e4m\u00e4n luonnollinen ja ennakoitava vaihe. Ty\u00f6uran p\u00e4\u00e4ttyminen ei ole yhteiskunnallinen poikkeustila, vaan osa el\u00e4m\u00e4nkaarta. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 vanhuusel\u00e4ke on luonteeltaan toisenlainen instituutio. Se on ty\u00f6uran j\u00e4lkeinen, ansaittu palkallinen vapaa-ajanjakso, joka perustuu vuosikymmenten mittaiseen ty\u00f6panokseen.<\/p>\n\n\n\n Kun vanhuusel\u00e4ke niputetaan samaan ajatteluun kuin muu tulonsiirtoj\u00e4rjestelm\u00e4, h\u00e4m\u00e4rtyy yhteys ty\u00f6n, vastuun ja tulevan toimeentulon v\u00e4lill\u00e4. El\u00e4kkeest\u00e4 tulee osa jakopolitiikkaa, ei osa el\u00e4m\u00e4nmittaista sopimusta. Keskustelu siirtyy pois siit\u00e4, mit\u00e4 kukin on ty\u00f6urallaan rakentanut, ja keskittyy siihen, miten kokonaisuutta jaetaan. T\u00e4m\u00e4 muuttaa koko j\u00e4rjestelm\u00e4n moraalista perustaa.<\/p>\n\n\n\n H\u00e4m\u00e4rtyminen ruokkii kokemusta siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4ke on ensisijaisesti tulonjakomekanismi. Kun omistajuuden tunne heikkenee ja yhteys omaan ty\u00f6panokseen ohenee, j\u00e4rjestelm\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy helposti veroluonteisena siirtona eik\u00e4 ansaittuna oikeutena. Erityisesti nuorempien sukupolvien n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4m\u00e4 kokemus on keskeinen. He maksavat korkeita maksuja j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, jota k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n julkisessa keskustelussa yh\u00e4 useammin sosiaalipoliittisena menokohteena.<\/p>\n\n\n\n Selke\u00e4 valtioajattelu edellytt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitteellist\u00e4 erottelua. Vanhuusel\u00e4ke on ensisijaisesti ty\u00f6n ja tulevan toimeentulon v\u00e4linen sopimus. Se on yhteiskunnallinen instituutio, joka mahdollistaa ty\u00f6uran j\u00e4lkeisen el\u00e4m\u00e4n ilman toimeentulohuolta, mutta sen moraalinen perusta on ansiossa ja vastuussa. Sosiaalinen elementti kuuluu j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, mutta sen paikka on rajattu. Perustoimeentulon turvaaminen kuuluu yhteiskunnalle, mutta ansiosidonnaisen el\u00e4kkeen logiikka ei saa hukkua tulonjakokeskusteluun.<\/p>\n\n\n\n Kun t\u00e4m\u00e4 ero tunnistetaan, el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 voidaan k\u00e4yd\u00e4 rehellisemp\u00e4\u00e4 keskustelua. Kyse ei ole siit\u00e4, autetaanko heikoimmassa asemassa olevia. Auttaminen on sivistysvaltion velvollisuus. Kyse on siit\u00e4, rakennetaanko vanhuusel\u00e4ke ensisijaisesti vastuun, omistajuuden ja pitk\u00e4j\u00e4nteisen ty\u00f6n varaan vai k\u00e4sitell\u00e4\u00e4nk\u00f6 sit\u00e4 osana laajaa tulonsiirtokoneistoa. N\u00e4iden kahden ajattelutavan v\u00e4lill\u00e4 on periaatteellinen ero, ja juuri siin\u00e4 erotetaan tekninen j\u00e4rjestelm\u00e4uudistus todellisesta rakenteellisesta suunnanmuutoksesta.<\/p>\n\n\n\n El\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n nykytila \u2013 rakenne, rahoitus ja sis\u00e4iset j\u00e4nnitteet<\/strong><\/p>\n\n\n\n Suomen lakis\u00e4\u00e4teinen el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4 on yksi hyvinvointivaltion keskeisimmist\u00e4 rakenteista. Se koskettaa jokaista ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yv\u00e4\u00e4 ja jokaista el\u00e4kel\u00e4ist\u00e4, ja sen kautta liikkuu vuosittain kymmeni\u00e4 miljardeja euroja. J\u00e4rjestelm\u00e4 on institutionaalisesti vakaa ja kansainv\u00e4lisesti vertailtuna luotettava. Samalla sen sis\u00e4ll\u00e4 on rakenteellisia j\u00e4nnitteit\u00e4, jotka liittyv\u00e4t rahoituslogiikkaan, v\u00e4est\u00f6kehitykseen ja sukupolvien v\u00e4liseen oikeudenmukaisuuteen.<\/p>\n\n\n\n Nykyinen malli rakentuu kahdesta p\u00e4\u00e4pilarista: ansiosidonnaisesta ty\u00f6el\u00e4kkeest\u00e4 sek\u00e4 verorahoitteisesta kansan- ja takuuel\u00e4kkeest\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 ensimm\u00e4inen muodostaa j\u00e4rjestelm\u00e4n rungon.<\/p>\n\n\n\n Ansiosidonnainen ty\u00f6el\u00e4ke koskee palkansaajia, yritt\u00e4ji\u00e4 ja julkisen sektorin ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Palkansaajien osalta sovelletaan ty\u00f6ntekij\u00e4n el\u00e4kelakia (TyEL), julkisen sektorin ty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 el\u00e4keturvasta vastaa p\u00e4\u00e4osin Keva, ja yritt\u00e4j\u00e4t kuuluvat yritt\u00e4j\u00e4n el\u00e4kelain (YEL) piiriin. El\u00e4ke karttuu prosenttiosuutena vuosituloista koko ty\u00f6uran ajan. Karttuminen perustuu lakiin, eik\u00e4 yksil\u00f6lliseen sijoitustiliin. Yksil\u00f6 ei siis omista henkil\u00f6kohtaisesti nimetty\u00e4 el\u00e4kerahastoa, vaan h\u00e4nelle syntyy lakiin perustuva oikeus tulevaan el\u00e4kkeeseen.<\/p>\n\n\n\n Rahoitukseltaan j\u00e4rjestelm\u00e4 on osittain rahastoiva. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 osa maksuista rahastoidaan ja sijoitetaan tulevia el\u00e4kkeit\u00e4 varten, mutta merkitt\u00e4v\u00e4 osa vuosittaisista el\u00e4kkeist\u00e4 maksetaan suoraan kuluvan vuoden el\u00e4kemaksuista. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 nykyiset ty\u00f6ntekij\u00e4t rahoittavat p\u00e4\u00e4osin nykyiset el\u00e4kkeet. Rahastoja on kertynyt satojen miljardien eurojen edest\u00e4, mutta ne eiv\u00e4t kata t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4isesti j\u00e4rjestelm\u00e4n tulevia vastuita. Vastuut ovat huomattavasti suuremmat kuin varat, joten j\u00e4rjestelm\u00e4 ei ole t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4isesti rahastoiva vaan pitk\u00e4lti jakoj\u00e4rjestelm\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ty\u00f6el\u00e4kemaksujen taso on kansainv\u00e4lisesti korkea. Ty\u00f6ntekij\u00e4n ja ty\u00f6nantajan yhteenlaskettu el\u00e4kemaksu on noin nelj\u00e4nnes palkasta. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 noin 24\u201325 prosenttia ty\u00f6n hinnasta ohjautuu el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. Maksurasitus on kasvanut vuosikymmenten aikana v\u00e4est\u00f6n ik\u00e4\u00e4ntymisen seurauksena. Ty\u00f6n kustannus nousee, nettotulo pienenee ja j\u00e4rjestelm\u00e4n taloudellinen paino n\u00e4kyy suoraan kansantaloudessa.<\/p>\n\n\n\n Yritt\u00e4jien osalta tilanne on erityinen. YEL-j\u00e4rjestelm\u00e4 poikkeaa rakenteeltaan palkansaajien TyEL-mallista. Yritt\u00e4j\u00e4n el\u00e4kemaksu perustuu niin sanottuun ty\u00f6tuloon, joka ei ole sama asia kuin yrityksen voitto tai yritt\u00e4j\u00e4n nostama palkka, vaan arvio yritt\u00e4j\u00e4n ty\u00f6panoksen arvosta. T\u00e4m\u00e4 arvio vaikuttaa suoraan sek\u00e4 maksettavaan el\u00e4kemaksuun ett\u00e4 tulevaan el\u00e4kkeeseen. Keskeist\u00e4 on se, ett\u00e4 YEL-j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 ei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ole rahastointia yritt\u00e4j\u00e4n omalle tilille. YEL-maksut k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4osin suoraan nykyisten el\u00e4kkeiden rahoittamiseen, ja valtion budjetista katetaan vuosittain merkitt\u00e4v\u00e4 osa YEL-el\u00e4kkeiden kokonaismenoista. Toisin sanoen YEL toimii l\u00e4hes puhtaana jakoj\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 on johtanut useisiin ongelmiin. Moni yritt\u00e4j\u00e4 on mitoittanut ty\u00f6tulonsa minimitasolle, mik\u00e4 pit\u00e4\u00e4 maksut alhaisina mutta johtaa my\u00f6hemmin hyvin pieneen el\u00e4kkeeseen. Koska rahastoitua omaisuutta ei synny henkil\u00f6kohtaisesti, j\u00e4rjestelm\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n luo omistajuuden tunnetta. Samalla YEL on julkistaloudellisesti riippuvainen valtion tuesta, mik\u00e4 tekee siit\u00e4 erityisen herk\u00e4n poliittisille ja taloudellisille paineille.<\/p>\n\n\n\n Ansiosidonnaisen ty\u00f6el\u00e4kkeen rinnalla toimii verorahoitteinen kansanel\u00e4ke ja takuuel\u00e4ke. Niiden tarkoitus on turvata perustoimeentulo niille, joiden ty\u00f6el\u00e4ke j\u00e4\u00e4 pieneksi tai joilla ei ole riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ty\u00f6uraa. T\u00e4m\u00e4 osa rahoitetaan suoraan valtion budjetista verovaroilla. N\u00e4in el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 yhdistyv\u00e4t vakuutusluonteinen ansiosidonnainen elementti ja sosiaaliturvaperusteinen v\u00e4himm\u00e4isturva.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4rjestelm\u00e4n keskeinen ominaisuus on sen pakollisuus. Jokaisen ty\u00f6ntekij\u00e4n ja yritt\u00e4j\u00e4n on osallistuttava j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. Maksu ei ole vapaaehtoinen s\u00e4\u00e4st\u00f6 eik\u00e4 yksil\u00f6n hallitsema sijoitus, vaan lakis\u00e4\u00e4teinen velvoite. Vastineeksi syntyy oikeus tulevaan el\u00e4kkeeseen, jonka taso m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy ansiohistorian, elinaikakertoimen, indeksien ja poliittisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten perusteella. Lopullinen el\u00e4ketaso tai el\u00e4keik\u00e4 ei ole t\u00e4ysin yksil\u00f6n ennakoitavissa.<\/p>\n\n\n\n V\u00e4est\u00f6rakenne on muuttanut j\u00e4rjestelm\u00e4n toimintaymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ratkaisevasti. Syntyvyys on laskenut, elini\u00e4n odote on noussut ja ty\u00f6ik\u00e4isten m\u00e4\u00e4r\u00e4 suhteessa el\u00e4kel\u00e4isiin on pienentynyt. J\u00e4rjestelm\u00e4 suunniteltiin aikana, jolloin ty\u00f6ik\u00e4isi\u00e4 oli runsaasti ja el\u00e4kkeell\u00e4 vietettiin keskim\u00e4\u00e4rin lyhyempi aika. Nyt maksajia on suhteessa v\u00e4hemm\u00e4n ja el\u00e4kett\u00e4 maksetaan pidemp\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 luo pysyv\u00e4n rahoituspaineen, joka n\u00e4kyy maksujen nousupaineena, el\u00e4kei\u00e4n korotuksina ja etuuksien sopeuttamisena.<\/p>\n\n\n\n Rakenteellinen ongelma liittyy my\u00f6s omistajuuteen. Yksil\u00f6 ei omista maksamiaan el\u00e4kemaksuja, eik\u00e4 h\u00e4n voi siirt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 perint\u00f6n\u00e4 j\u00e4lkipolville. H\u00e4n ei voi vaikuttaa sijoitusstrategiaan eik\u00e4 nostaa varojaan ennen el\u00e4keik\u00e4\u00e4. El\u00e4ke n\u00e4ytt\u00e4ytyy monelle enemm\u00e4n veroluonteisena maksuna kuin henkil\u00f6kohtaisena s\u00e4\u00e4st\u00e4misen\u00e4. T\u00e4m\u00e4 heikent\u00e4\u00e4 luottamusta, erityisesti nuorempien sukupolvien keskuudessa.<\/p>\n\n\n\n Sukupolvien v\u00e4linen j\u00e4nnite onkin yksi keskeisimmist\u00e4 haasteista. Aiemmat sukupolvet maksoivat suhteellisesti alempia maksuja ja saivat el\u00e4kkeens\u00e4 v\u00e4est\u00f6rakenteellisesti edullisemmassa tilanteessa. Nuoremmat sukupolvet maksavat korkeampia maksuja, kohtaavat elinaikakertoimen leikkausvaikutuksen ja ty\u00f6skentelev\u00e4t pidemp\u00e4\u00e4n. Kokemus ep\u00e4symmetriasta on kasvanut.<\/p>\n\n\n\n Lis\u00e4ksi j\u00e4rjestelm\u00e4 on vahvasti sidoksissa poliittisiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. El\u00e4keik\u00e4\u00e4, karttumaprosentteja, indeksej\u00e4 ja maksutasoja voidaan muuttaa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ll\u00e4. Vaikka t\u00e4m\u00e4 on demokraattisesti perusteltua, se lis\u00e4\u00e4 pitk\u00e4n aikav\u00e4lin ep\u00e4varmuutta. El\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n tulisi periaatteessa olla ennustettava vuosikymmenten p\u00e4\u00e4h\u00e4n, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sen ehtoja voidaan tarkistaa poliittisessa prosessissa.<\/p>\n\n\n\n Kokonaisuutena Suomen el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4 ei ole romahtamassa. Se maksaa el\u00e4kkeet ajallaan ja on hallinnollisesti vakaa. Mutta sen sis\u00e4ll\u00e4 on rakenteellinen haaste: korkea maksurasitus, v\u00e4est\u00f6kehityksen aiheuttama paine, osittainen rahastointi ja YEL-j\u00e4rjestelm\u00e4n l\u00e4hes puhdas jakoj\u00e4rjestelm\u00e4luonne tekev\u00e4t siit\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 haavoittuvan.<\/p>\n\n\n\n Kysymys ei siis ole akuutista kriisist\u00e4, vaan peruslogiikasta. Kun ennakoitavaa el\u00e4m\u00e4nvaihetta rahoitetaan j\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4, joka nojaa vahvasti sukupolvien v\u00e4liseen tulonsiirtoon ja poliittiseen tasapainottamiseen, syntyy v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4nnitteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vakuutusyhti\u00f6n liiketoimintamalli<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kun tarkastelemme el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n rakennetta, on syyt\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 hetkeksi pohtimaan vakuutuslogiikkaa itsess\u00e4\u00e4n. Vakuutusyhti\u00f6n liiketoimintamalli perustuu yksinkertaiseen taloudelliseen periaatteeseen: ker\u00e4t\u00e4\u00e4n vakuutusmaksuja mahdollisimman laajalta joukolta ja maksetaan korvauksia mahdollisimman harvoille. Liiketoiminnan kannattavuus syntyy siit\u00e4, ett\u00e4 toteutuneiden vahinkojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja suuruus j\u00e4\u00e4v\u00e4t ennakoitua pienemmiksi suhteessa ker\u00e4ttyihin maksuihin ja sijoitustuottoihin.<\/p>\n\n\n\n Vakuutus toimii tehokkaasti silloin, kun kyse on satunnaisesta ja ep\u00e4varmasta riskist\u00e4. Tulipalo, vakava sairaus, liikennevahinko tai ty\u00f6kyvytt\u00f6myys ovat tapahtumia, jotka eiv\u00e4t kohtaa kaikkia ja joiden ajankohtaa tai todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4 ei voida yksil\u00f6tasolla ennustaa. Riskin hajauttaminen suureen joukkoon on t\u00e4ll\u00f6in taloudellisesti j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 ja yhteiskunnallisesti perusteltua.<\/p>\n\n\n\n Vanhuus ei kuitenkaan ole t\u00e4llainen riski. Se ei ole satunnainen vahinko, vaan l\u00e4hes universaali el\u00e4m\u00e4nvaihe. Jos ihminen el\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n, h\u00e4n saavuttaa el\u00e4kei\u00e4n. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta vanhuusel\u00e4kett\u00e4 ei voida pit\u00e4\u00e4 vakuutettavana riskin\u00e4 samassa merkityksess\u00e4 kuin tapaturmaa tai sairautta.<\/p>\n\n\n\n Kun el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 rakennetaan vakuutusmallin varaan, syntyy v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4nnite. Vakuutuslogiikka pyrkii hallitsemaan ep\u00e4varmuutta, mutta vanhuusel\u00e4kkeess\u00e4 ep\u00e4varmuus ei liity siihen, toteutuuko tapahtuma, vaan siihen, kuinka pitk\u00e4\u00e4n se kest\u00e4\u00e4 ja kuinka suuri etuus maksetaan. T\u00e4m\u00e4 johtaa jatkuvaan tasapainottamiseen: maksuja nostetaan, el\u00e4keik\u00e4\u00e4 siirret\u00e4\u00e4n, indeksej\u00e4 s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n ja etuuksia sopeutetaan.<\/p>\n\n\n\n Lis\u00e4ksi vakuutuslogiikka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sis\u00e4isen kannustimen minimoida maksettavat korvaukset suhteessa ker\u00e4ttyihin maksuihin. Liiketoiminnassa t\u00e4m\u00e4 on rationaalista. Julkisessa el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 sama logiikka n\u00e4ytt\u00e4ytyy toisin: el\u00e4ketason hillint\u00e4n\u00e4, elinaikakertoimen kaltaisina sopeutusmekanismeina ja poliittisena paineena rajoittaa etuuksia, jotta j\u00e4rjestelm\u00e4 pysyy rahoituksellisesti tasapainossa.<\/p>\n\n\n\n El\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4 ei kuitenkaan ole liiketoiminta. Sen tarkoitus ei ole tuottaa voittoa eik\u00e4 minimoida \u201ckorvauksia\u201d, vaan mahdollistaa ennakoitava ja oikeudenmukainen toimeentulo ty\u00f6uran j\u00e4lkeen. Kun j\u00e4rjestelm\u00e4n peruslogiikka muistuttaa vakuutusyhti\u00f6n mallia, syntyy helposti kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 yksil\u00f6 maksaa paljon mutta saa ep\u00e4varman vastineen.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy erityisesti korkeassa maksutasossa. Kun noin nelj\u00e4nnes palkasta ohjautuu el\u00e4kemaksuihin, mutta el\u00e4kkeen taso ei ole yksiselitteisesti sidottu maksettuihin euroihin, j\u00e4rjestelm\u00e4 alkaa muistuttaa enemm\u00e4n pakollista vakuutussopimusta kuin henkil\u00f6kohtaista s\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Omistajuuden tunne j\u00e4\u00e4 heikoksi, ja el\u00e4ke n\u00e4ytt\u00e4ytyy kustannuksena, ei kertyv\u00e4n\u00e4 varallisuutena.<\/p>\n\n\n\n Vakuutuslogiikka soveltuu edelleen hyvin j\u00e4rjestelm\u00e4n niihin osiin, jotka koskevat todellisia riskej\u00e4, kuten ty\u00f6kyvytt\u00f6myytt\u00e4 tai perhe-el\u00e4kkeit\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 yhteinen riskinkanto on perusteltua ja taloudellisesti j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Sen sijaan vanhuusel\u00e4kkeen kohdalla vakuutusajattelu h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 perusasetelman: kyse ei ole vahingosta, vaan suunnitellusta el\u00e4m\u00e4nvaiheesta.<\/p>\n\n\n\n Kun t\u00e4m\u00e4 ero tunnistetaan, k\u00e4y ilmeiseksi, ett\u00e4 el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n perusta ei voi nojata samaan logiikkaan kuin vakuutusyhti\u00f6n liiketoimintamalli. Vanhuusel\u00e4kkeen tulee rakentua s\u00e4\u00e4st\u00e4misen, rahastoinnin ja ty\u00f6n ja toimeentulon v\u00e4lisen selke\u00e4n yhteyden varaan, ei vahinkovakuutuksen periaatteelle, jossa keskeist\u00e4 on riskin hajautus ja korvausten hallinta.<\/p>\n\n\n\n Rahastoiva el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n Rahastoiva el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4 rakentuu t\u00e4ysin toisenlaiselle taloudelliselle logiikalle kuin vakuutusmalli. Siin\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta ei ole riskin hajauttaminen ja korvausten tasapainottaminen, vaan yksil\u00f6n oma p\u00e4\u00e4oma, joka karttuu, sijoitetaan ja tuottaa ajan my\u00f6t\u00e4. Keskeinen periaate on yksinkertainen: sijoitettu p\u00e4\u00e4oma kuuluu sille, joka sen on j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n maksanut.<\/p>\n\n\n\n Julkisessa keskustelussa kuulemme usein v\u00e4itteen, ett\u00e4 nykyiset el\u00e4kkeet ovat \u201cmeid\u00e4n itse s\u00e4\u00e4st\u00e4mi\u00e4mme rahoja\u201d. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan juridisesti pid\u00e4 paikkaansa vakuutusmallissa. Lakis\u00e4\u00e4teisess\u00e4 el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 maksetut maksut eiv\u00e4t ole yksil\u00f6n omistamaa varallisuutta, vaan ne ovat osa kollektiivista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Rahastot ovat el\u00e4kevakuutusyhti\u00f6iden hallinnoimia varoja, joihin yksil\u00f6ll\u00e4 ei ole omistusoikeutta, vaan ainoastaan lakiin perustuva oikeus tulevaan etuuteen. Varat ovat juridisesti j\u00e4rjestelm\u00e4n, eiv\u00e4t yksitt\u00e4isen maksajan.<\/p>\n\n\n\n Rahastoivassa mallissa tilanne on toinen. Siin\u00e4 jokaiselle kertyy oma el\u00e4kevarallisuus, joka on selke\u00e4sti sidottu h\u00e4nen maksuihinsa ja niiden tuottoon. J\u00e4rjestelm\u00e4n ydin ei ole sukupolvien v\u00e4linen tulonsiirto, vaan p\u00e4\u00e4oman pitk\u00e4j\u00e4nteinen kartuttaminen. Maksut eiv\u00e4t ensisijaisesti rahoita nykyisi\u00e4 el\u00e4kkeit\u00e4, vaan ne sijoitetaan tulevaa varten.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n mallin keskeinen voima on korkoa korolle -ilmi\u00f6. Kun p\u00e4\u00e4oma sijoitetaan riitt\u00e4v\u00e4n aikaisin ja riitt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4ksi ajaksi, tuotto alkaa tuottaa lis\u00e4\u00e4 tuottoa. Aika muuttuu j\u00e4rjestelm\u00e4n t\u00e4rkeimm\u00e4ksi liittolaiseksi. Mit\u00e4 pidempi sijoitushorisontti, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4 on riippuvainen lyhyen aikav\u00e4lin v\u00e4est\u00f6rakenteesta tai poliittisista suhdanteista. P\u00e4\u00e4oman tuotto muodostaa merkitt\u00e4v\u00e4n osan tulevasta el\u00e4kkeest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Rahastoiva malli ei ole samalla tavalla sidoksissa el\u00e4kel\u00e4isten ja palkansaajien v\u00e4liseen suhteeseen kuin jako- tai vakuutusmalli. Siin\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6ntekij\u00e4n el\u00e4keturva ei perustu siihen, kuinka monta ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 tulevaisuudessa maksaa h\u00e4nen el\u00e4kett\u00e4\u00e4n, vaan siihen, kuinka paljon h\u00e4nen oma p\u00e4\u00e4omansa on ehtinyt kasvaa. V\u00e4est\u00f6n ik\u00e4\u00e4ntyminen vaikuttaa toki koko talouteen ja sijoitusymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, mutta se ei suoraan murenna j\u00e4rjestelm\u00e4n rahoituspohjaa samalla tavalla kuin puhtaassa jakoj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Rahastoiva j\u00e4rjestelm\u00e4 vahvistaa my\u00f6s omistajuuden tunnetta. Kun yksil\u00f6 n\u00e4kee oman p\u00e4\u00e4omansa karttuvan, h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 yhteyden ty\u00f6n, s\u00e4\u00e4st\u00e4misen ja tulevan toimeentulon v\u00e4lill\u00e4. El\u00e4ke ei n\u00e4ytt\u00e4ydy pakollisena maksuna, vaan henkil\u00f6kohtaisena varallisuutena, jonka tarkoitus on mahdollistaa arvokas vanhuus. T\u00e4m\u00e4 muuttaa koko j\u00e4rjestelm\u00e4n psykologisen perustan.<\/p>\n\n\n\n On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 siirtyminen rahastoivampaan malliin ei tapahdu ilman haasteita. Siirtym\u00e4vaiheessa on huolehdittava nykyisten el\u00e4kkeiden rahoituksesta ja varmistettava oikeudenmukaisuus eri sukupolvien v\u00e4lill\u00e4. Mutta peruslogiikan tasolla ero on selv\u00e4. Vakuutusmalli nojaa maksajien ja saajien v\u00e4liseen tasapainoon. Rahastomalli nojaa yksil\u00f6n p\u00e4\u00e4omaan ja sen tuottoon.<\/p>\n\n\n\n Kun vanhuusel\u00e4ke ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n ennalta suunnitelluksi el\u00e4m\u00e4nvaiheeksi, rahastoiva l\u00e4hestymistapa vastaa paremmin sen luonnetta. Se rakentuu s\u00e4\u00e4st\u00e4misen, omistajuuden ja pitk\u00e4j\u00e4nteisen sijoittamisen varaan \u2013 ei jatkuvan tasapainottamisen ja sukupolvien v\u00e4lisen tulonsiirron varaan. T\u00e4ss\u00e4 erossa on el\u00e4keuudistuksen periaatteellinen ydin.<\/p>\n\n\n\n Rahastoiva kaksiosainen malli<\/strong><\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4\u00e4n yhteiskunta ei voi rakentaa el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4ns\u00e4 oletukselle, ett\u00e4 jokaisen ty\u00f6ura olisi katkeamaton, tasaisesti nouseva ja vailla vastoink\u00e4ymisi\u00e4. Todellisuus on toisenlainen. Ty\u00f6tt\u00f6myysjaksot, sairastumiset, perhevapaat, yritt\u00e4j\u00e4riskit ja rakennemuutokset ovat osa nykyaikaista ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi ihmisten kyvyt, koulutuspolut ja el\u00e4m\u00e4ntilanteet vaihtelevat merkitt\u00e4v\u00e4sti. Siksi kest\u00e4v\u00e4 el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4 ei voi perustua yksinomaan yksil\u00f6n t\u00e4ydelliseen suoriutumiseen eik\u00e4 toisaalta t\u00e4ysin kollektiiviseen tulonsiirtoon.<\/p>\n\n\n\n Tarvitaan malli, jossa yhdistyv\u00e4t yhteinen turva ja henkil\u00f6kohtainen vastuu.<\/p>\n\n\n\n Rahastoiva kaksiosainen j\u00e4rjestelm\u00e4 rakentuu t\u00e4st\u00e4 periaatteesta. Sen l\u00e4ht\u00f6kohta on selke\u00e4: vanhuus on ennakoitava el\u00e4m\u00e4nvaihe, mutta ty\u00f6urat eiv\u00e4t ole ennakoitavia. Siksi j\u00e4rjestelm\u00e4n tulee yht\u00e4 aikaa tasata riskej\u00e4 ja vahvistaa omistajuutta.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen periaate on yhteinen, hajautettu turva. Yhteiskunnan on kannettava vastuu siit\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei j\u00e4\u00e4 vanhuudessa ilman ihmisarvoista toimeentuloa. T\u00e4m\u00e4 ei ole vakuutuslogiikkaa, vaan sivistysvaltion perusvelvollisuus. El\u00e4m\u00e4n varrella kohdatut vaikeudet eiv\u00e4t saa johtaa k\u00f6yhyyteen vanhuudessa. T\u00e4m\u00e4n vuoksi j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 on oltava kaikille kuuluva v\u00e4himm\u00e4istaso, joka ei riipu yksitt\u00e4isen ty\u00f6uran onnistumisesta.<\/p>\n\n\n\n Toinen periaate on henkil\u00f6kohtainen vastuu ja omistajuus. El\u00e4ke ei voi rakentua pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhteisen kassavirran varaan. Jokaisella on oltava mahdollisuus ja velvollisuus kartuttaa omaa el\u00e4kevarallisuuttaan. T\u00e4m\u00e4 luo selke\u00e4n yhteyden ty\u00f6n ja tulevan toimeentulon v\u00e4lille. Kun oma panos n\u00e4kyy omassa p\u00e4\u00e4omassa, j\u00e4rjestelm\u00e4 koetaan oikeudenmukaiseksi ja l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n Kaksiosainen malli ei ole kompromissi, vaan rakenteellinen ratkaisu kahteen eri ongelmaan. Yhteinen osa vastaa inhimilliseen ep\u00e4varmuuteen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n katkoksiin. Henkil\u00f6kohtainen osa vastaa oikeudenmukaisuuden, kannustavuuden ja sukupolvien v\u00e4lisen kest\u00e4vyyden kysymyksiin. N\u00e4iden yhdistelm\u00e4 irrottaa el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n puhtaasta jakoj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 ilman, ett\u00e4 heikoimmassa asemassa olevat j\u00e4\u00e4v\u00e4t turvattomiksi.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llainen malli my\u00f6s selkeytt\u00e4\u00e4 roolit. Yhteiskunta turvaa minimin ja asettaa pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Yksil\u00f6 rakentaa oman lis\u00e4turvansa ja vastaa omasta el\u00e4ketasostaan perusturvan yl\u00e4puolella. T\u00e4m\u00e4 palauttaa el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n perusajatuksen: vanhuus ei ole vahinko, vaan suunniteltu el\u00e4m\u00e4nvaihe, jota varten varaudutaan pitk\u00e4j\u00e4nteisesti.<\/p>\n\n\n\n Rahastoiva kaksiosainen j\u00e4rjestelm\u00e4 ei siis ole vain tekninen uudistus. Se on periaatteellinen suunnanmuutos. Se tunnustaa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ep\u00e4varmuuden, mutta ei siirr\u00e4 kaikkea vastuuta kollektiiville. Se vahvistaa yksil\u00f6n omistajuutta, mutta ei j\u00e4t\u00e4 ket\u00e4\u00e4n oman onnensa nojaan. Juuri t\u00e4m\u00e4n tasapainon varaan voidaan rakentaa el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4, joka on sek\u00e4 taloudellisesti kest\u00e4v\u00e4 ett\u00e4 moraalisesti oikeudenmukainen. Ensimm\u00e4inen osa on kaikille kuuluva takuuel\u00e4ke<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kaksiosaisen mallin ensimm\u00e4inen peruspilari on kaikille kuuluva takuuel\u00e4ke. Sen teht\u00e4v\u00e4 on yksinkertainen mutta ratkaiseva: turvata vanhuuden perustoimeentulo jokaiselle suomalaiselle riippumatta ty\u00f6uran pituudesta, tulojen tasosta tai el\u00e4m\u00e4ntilanteen katkoista. T\u00e4m\u00e4 ei ole ansiosidonnainen etuus eik\u00e4 vakuutuksellinen korvaus, vaan yhteiskunnan peruslupaus. Sivistysvaltio ei j\u00e4t\u00e4 kansalaistaan vanhuudessa k\u00f6yhyyteen.<\/p>\n\n\n\n Takuuel\u00e4kkeen tulee olla selke\u00e4 ja l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4. Sen taso m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n poliittisesti niin, ett\u00e4 se turvaa kohtuullisen minimi perustason el\u00e4m\u00e4lle. Esimerkinomaisesti nykyrahassa taso voisi olla noin 900 euroa kuukaudessa. Oleellista ei ole yksitt\u00e4inen eurom\u00e4\u00e4r\u00e4, vaan periaate: kaikilla on vanhuudessa oikeus v\u00e4himm\u00e4istoimeentuloon, joka ei riipu ty\u00f6markkinamenestyksest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Rahoitusmalli on kuitenkin rakennettava kest\u00e4v\u00e4sti ja sukupolvien n\u00e4k\u00f6kulmasta oikeudenmukaisesti. Takuuel\u00e4ke ei voi olla pelkk\u00e4 vuosittainen budjettimeno, joka siirret\u00e4\u00e4n aina seuraavan veronmaksajasukupolven kannettavaksi. Siksi j\u00e4rjestelm\u00e4n ytimeen luodaan yhteinen takuuel\u00e4kerahasto, jossa jokainen suomalainen on osakas syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4htien.<\/p>\n\n\n\n Jokaiselle syntyv\u00e4lle suomalaiselle kirjataan laskennallinen takuuel\u00e4kelaina yhteiseen rahastoon. Lainan suuruus mitoitetaan siten, ett\u00e4 se kattaa laskennallisesti henkil\u00f6n takuuel\u00e4kkeen esimerkiksi 15 vuoden ajalta el\u00e4kkeelle siirtymisen j\u00e4lkeen. Jos takuuel\u00e4kkeen taso olisi 900 euroa kuukaudessa, vastaisi t\u00e4m\u00e4 nimellisesti noin 162 000 euron kokonaisuutta nykyrahassa. Kyse ei kuitenkaan ole yksinkertaisesta summasta, joka vain kerrotaan kuukausim\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4, vaan matemaattisesti mitoitetusta p\u00e4\u00e4omasta.<\/p>\n\n\n\n Lainan suuruus lasketaan korkoa korolle -periaatteen mukaisesti ik\u00e4\u00e4n kuin \u201ctaaksep\u00e4in\u201d. Ensin m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n tavoite: kuinka suuri kuukausittainen el\u00e4ke halutaan maksaa ja kuinka pitk\u00e4n ajan keskim\u00e4\u00e4rin. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen huomioidaan oletettu sijoitusaika syntym\u00e4st\u00e4 el\u00e4keik\u00e4\u00e4n, rahaston odotettu reaalituotto sek\u00e4 inflaatio. N\u00e4iden perusteella voidaan laskea, kuinka suuri alkup\u00e4\u00e4oman on oltava, jotta rahasto pystyy tuottamaan tavoitellun el\u00e4kkeen ilman, ett\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 perustuu jatkuvaan lis\u00e4rahoitukseen.<\/p>\n\n\n\n Toisin sanoen, jos esimerkiksi sijoitusaika on noin 65 vuotta ja rahaston pitk\u00e4n aikav\u00e4lin reaalituotto-odotus on vaikkapa 3\u20134 prosenttia vuodessa inflaation j\u00e4lkeen, tarvittava alkuper\u00e4inen p\u00e4\u00e4oma eli takuuel\u00e4kelaina on vain 13 500 euroa. Korkoa korolle -ilmi\u00f6 tekee suurimman ty\u00f6n vuosikymmenten aikana. Laskennallinen takuuel\u00e4kelaina m\u00e4\u00e4ritet\u00e4\u00e4n siis siten, ett\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 pysyy kest\u00e4v\u00e4n\u00e4 realistisilla tuotto- ja inflaatio-oletuksilla.<\/p>\n\n\n\n Lis\u00e4ksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomioida, ett\u00e4 rahastoa ei \u201ctyhjennet\u00e4\u201d el\u00e4kkeelle siirrytt\u00e4ess\u00e4. El\u00e4kett\u00e4 maksetaan kuukausittain, ja rahastossa j\u00e4ljell\u00e4 oleva p\u00e4\u00e4oma jatkaa tuottamistaan my\u00f6s el\u00e4kkeell\u00e4 oloaikana. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 mitoituksessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n annuiteettilaskentaa: p\u00e4\u00e4oma ja sen tuotto rahoittavat kuukausittaiset maksut suunnitellun ajan kuluessa. Osa tuotosta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n el\u00e4kkeen maksuun, mutta osa j\u00e4\u00e4 edelleen kasvamaan j\u00e4ljell\u00e4 olevalle p\u00e4\u00e4omalle.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4in laskennallinen takuuel\u00e4kelaina ei ole staattinen velkasumma, vaan dynaaminen, sijoitusmatematiikkaan perustuva vastuuosuus yhteisess\u00e4 rahastossa. Sen tarkoitus on varmistaa, ett\u00e4 jokaisen perusturva on etuk\u00e4teen rahoitettu pitk\u00e4n aikav\u00e4lin tuotto-odotusten varaan, ei tulevien sukupolvien maksuhalukkuuden tai julkisen talouden hetkellisen tilanteen varassa.<\/p>\n\n\n\n Takuuel\u00e4kelaina maksetaan takaisin ty\u00f6uran aikana yhteisesti ja pitk\u00e4j\u00e4nteisesti. Takaisinmaksu toteutetaan palkasta peritt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 takuuel\u00e4kemaksulla, joka olisi kaikille palkansaajille, yritt\u00e4jille ja my\u00f6s sosiaaliturvan varassa oleville tulojen osalta, 2\u20133 prosenttia bruttotuloista. Yritt\u00e4jien osalta maksu perustuisi palkkaan ja tilanteissa, joissa palkkatulo j\u00e4\u00e4 alle esimerkiksi 2 000 euroon kuukaudessa, huomioitaisiin my\u00f6s p\u00e4\u00e4omatulot tiettyyn rajaan asti, esimerkiksi mediaanituloon saakka. N\u00e4in j\u00e4rjestelm\u00e4 kohtelee eri tulomuotoja tasapuolisesti ja est\u00e4\u00e4 perusteettoman optimoinnin.<\/p>\n\n\n\n 2\u20133 prosentin takuuel\u00e4kemaksu kattaisi lainan lyhennyksen, korkokulun, rahaston hallintopalkkion sek\u00e4 pienen lis\u00e4s\u00e4\u00e4st\u00e4misen, esimerkiksi 0,25 prosenttiyksik\u00f6n osuuden rahaston vahvistamiseksi pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4. Laina olisi pitk\u00e4aikainen ja matalakorkoinen, esimerkiksi 40 vuoden korkotuettu laina. Pitk\u00e4 takaisinmaksuaika tekee j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 kevyen yksil\u00f6lle mutta vakaan rahaston n\u00e4k\u00f6kulmasta. Korko varmistaa, ett\u00e4 rahaston reaaliarvo s\u00e4ilyy ja ett\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4 on aidosti rahastoiva eik\u00e4 pelkk\u00e4 kirjanpidollinen ratkaisu.<\/p>\n\n\n\n Keskeist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 mallissa on omistajuus ja l\u00e4pin\u00e4kyvyys. Jokainen tiet\u00e4\u00e4 olevansa osakas yhteisess\u00e4 takuuel\u00e4kerahastossa. Jokainen maksaa samaa prosenttiosuutta tuloistaan, ja jokaisella on oikeus samaan perusturvaan. J\u00e4rjestelm\u00e4 ei perustu siihen, ett\u00e4 yksi sukupolvi maksaa toisen el\u00e4kkeet ilman n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 vastinetta, vaan siihen, ett\u00e4 jokaiselle on syntym\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien rakennettu oma osuus yhteisest\u00e4 perusturvasta.<\/p>\n\n\n\n Takuuel\u00e4kkeen tarkoitus ei ole tuottaa varallisuutta eik\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 elintasoa, vaan est\u00e4\u00e4 k\u00f6yhyys. Se luo vakaan perustan, jonka p\u00e4\u00e4lle henkil\u00f6kohtainen el\u00e4keosa rakentuu. Juuri t\u00e4m\u00e4n selke\u00e4n rajauksen ansiosta j\u00e4rjestelm\u00e4 pysyy moraalisesti kest\u00e4v\u00e4n\u00e4: yhteiskunta turvaa minimin, mutta elintaso vanhuudessa m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy ensisijaisesti oman ty\u00f6uran ja s\u00e4\u00e4st\u00e4misen perusteella.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llainen rahoitusmalli tekee takuuel\u00e4kkeest\u00e4 aidosti rahastoidun ja sukupolvien n\u00e4k\u00f6kulmasta tasapainoisen. Se ei ole avoin, vuosittain paisuva budjettier\u00e4, vaan pitk\u00e4j\u00e4nteisesti rakennettu yhteinen perusta. T\u00e4m\u00e4 selkeys on edellytys sille, ett\u00e4 koko el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4 voidaan rakentaa uudelleen kest\u00e4v\u00e4lle pohjalle.<\/p>\n\n\n\n Toinen osa on henkil\u00f6kohtainen, rahastoiva el\u00e4keosa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kaksiosaisen mallin toinen pilari on henkil\u00f6kohtainen, rahastoiva el\u00e4keosa. T\u00e4m\u00e4 osa rakentuu yksil\u00f6n omista maksuista ja niiden tuottamista sijoitustuotoista. Se on selke\u00e4sti sidottu omaan panokseen, ja muodostaa henkil\u00f6kohtaista omaisuutta, jonka hallinta ja seuranta ovat l\u00e4pin\u00e4kyvi\u00e4. Jokainen n\u00e4kee reaaliaikaisesti, kuinka paljon p\u00e4\u00e4omaa on kertynyt, miten se sijoitetaan ja millaista kuukausiel\u00e4kett\u00e4 se tulevaisuudessa tuottaa. T\u00e4m\u00e4 palauttaa el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n keski\u00f6\u00f6n suoran yhteyden ty\u00f6n ja tulevan toimeentulon v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Rahastoiva henkil\u00f6kohtainen osa ratkaisee my\u00f6s sukupolvien v\u00e4lisen piiloj\u00e4nnitteen, joka on tyypillinen nykyisen vakuutusperusteisen mallin ongelma. Nykyj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 nuoremmat sukupolvet maksavat aktiivisesti nykyisten el\u00e4kkeet, ja t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4suora, usein n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n siirto aiheuttaa taloudellista ja psykologista j\u00e4nnitett\u00e4. Rahastoivassa mallissa kukin sukupolvi p\u00e4\u00e4osin rahoittaa oman el\u00e4kkeens\u00e4, ja vastuu sek\u00e4 vapaus kulkevat rinnakkain. T\u00e4m\u00e4 tekee j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 ennustettavan ja kest\u00e4v\u00e4n, riippumatta poliittisista suhdanteista tai vuosittaisista budjettipaineista.<\/p>\n\n\n\n Henkil\u00f6kohtainen el\u00e4kemaksu olisi pakollinen kaikille ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yville: sek\u00e4 palkansaajille ett\u00e4 yritt\u00e4jille. Esimerkinomaisesti maksu voisi olla 5\u20136 % palkasta tai yritt\u00e4j\u00e4ntulosta. T\u00e4m\u00e4 takaa sen, ett\u00e4 jokaisen ty\u00f6ura kerrytt\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4kep\u00e4\u00e4omaa tasaisesti ja ennakoitavasti. Maksetut maksut sijoitetaan rahastoon, joka hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 korkoa korolle -periaatetta pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 kasvattaa el\u00e4ketasoa merkitt\u00e4v\u00e4sti verrattuna pelkk\u00e4\u00e4n jakoperusteiseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Henkil\u00f6kohtainen rahasto-osa ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n taloudellinen etuus, vaan my\u00f6s moraalinen periaate: vastuu omasta el\u00e4kkeest\u00e4 ja mahdollisuus sen kartuttamiseen kuuluu jokaiselle. Se selkeytt\u00e4\u00e4 el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n logiikkaa, tekee siit\u00e4 oikeudenmukaisen ja kannustavan, sek\u00e4 palauttaa yksil\u00f6n omistajuuden tunteen, el\u00e4ke ei ole en\u00e4\u00e4 vain julkisen j\u00e4rjestelm\u00e4n lupaus, vaan konkreettinen, yksil\u00f6n ty\u00f6panokseen sidottu varallisuus.<\/p>\n\n\n\n Sukupolvien oikeudenmukaisuus<\/strong><\/p>\n\n\n\n Suurin moraalinen kysymys el\u00e4kej\u00e4rjestelmiss\u00e4 liittyy sukupolvien v\u00e4liseen oikeudenmukaisuuteen. Nykyisess\u00e4 vakuutusperusteisessa mallissa nuoremmat sukupolvet maksavat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 nykyisten el\u00e4kkeet, vaikka he eiv\u00e4t viel\u00e4 itse hy\u00f6dy n\u00e4ist\u00e4 maksuista. T\u00e4m\u00e4 luo n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, mutta voimakkaan tunneper\u00e4isen kuorman ja ep\u00e4oikeudenmukaisuuden kokemuksen: nuoret kokevat maksavansa velkaa, jota he eiv\u00e4t itse ole tehneet.<\/p>\n\n\n\n Rahastoiva, kaksiosainen malli palauttaa luottamuksen ja l\u00e4pin\u00e4kyvyyden. Jokaisen ty\u00f6uran aikana kertyv\u00e4 henkil\u00f6kohtainen rahasto-osa tekee konkreettiseksi sen, ett\u00e4 kukin rakentaa oman tulevaisuutensa. Yhteys ty\u00f6n ja el\u00e4kkeen v\u00e4lill\u00e4 on selke\u00e4 ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4. Takuuel\u00e4ke puolestaan varmistaa, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n yksil\u00f6 ei j\u00e4\u00e4 vanhuudessa ilman ihmisarvoista toimeentuloa, s\u00e4ilytt\u00e4en samalla yhteiskunnan inhimillisen ytimen.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 malli tasapainottaa yksil\u00f6n vastuun ja yhteiskunnan turvan. Se ei ole vain tekninen uudistus, vaan moraalinen ratkaisu: nuoret eiv\u00e4t kanna muiden el\u00e4kkeit\u00e4, mutta kaikki saavat perusturvan. N\u00e4in sukupolvien v\u00e4linen oikeudenmukaisuus toteutuu sek\u00e4 konkreettisesti ett\u00e4 psykologisesti, mik\u00e4 on kest\u00e4v\u00e4n el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n perusedellytys.<\/p>\n\n\n\n Uuteen el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n siirtyminen<\/strong><\/p>\n\n\n\n Uuden kaksiosaisen rahastoivan el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto on loogisesti yksinkertaista syntyv\u00e4lle sukupolvelle: jokainen lapsi voidaan automaattisesti liitt\u00e4\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n syntym\u00e4hetkest\u00e4 l\u00e4htien. Suurempi haaste liittyy kuitenkin olemassa oleviin ty\u00f6ik\u00e4isiin ja kansalaisiin. Totuus on, ett\u00e4 kaikkia suomalaisia ei voida siirt\u00e4\u00e4 uuteen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n ilman merkitt\u00e4vi\u00e4 oikeudellisia ja taloudellisia ongelmia, ja osalle siirtyminen kesken ty\u00f6uran voisi jopa heikent\u00e4\u00e4 el\u00e4kkeellist\u00e4 asemaa. Nykyj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 esimerkiksi keskim\u00e4\u00e4r\u00e4isen 25 vuoden ty\u00f6uran aikana kertyy takuuel\u00e4kkeen suuruinen etuus, joten siirtyminen kesken uran voi aiheuttaa ep\u00e4reiluutta.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 kest\u00e4vin ratkaisu on rajata uuden j\u00e4rjestelm\u00e4n aloittaminen alle 40-vuotiaisiin. Vanhempi sukupolvi pysyy nykyisess\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 ja heille j\u00e4isi nykyinen kertynyt el\u00e4kevarallisuus el\u00e4kkeit\u00e4 varten. N\u00e4in v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 siirtym\u00e4 heikent\u00e4isi yksil\u00f6n oikeuksia tai rikkoisi ennakoitavuutta. Nykyiset varat riitt\u00e4v\u00e4t vanhan j\u00e4rjestelm\u00e4n yll\u00e4pit\u00e4miseen, ja valtion rooli voi tarvittaessa olla taata el\u00e4kkeet viimeisille vanhassa j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 oleville el\u00e4kkeen saajille, mik\u00e4 lis\u00e4\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4n turvallisuutta ja luottamusta.<\/p>\n\n\n\n Uuden j\u00e4rjestelm\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto edellytt\u00e4\u00e4 siirtym\u00e4vaihetta, joka olisi j\u00e4rkevint\u00e4 toteuttaa noin 4\u20135 vuoden aikana. T\u00e4n\u00e4 aikana ty\u00f6nantajan osuus el\u00e4kemaksuista ker\u00e4t\u00e4\u00e4n yhteiseen takuuel\u00e4kerahastoon, ja osittain voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ns. takuuel\u00e4kelainoja siten, ett\u00e4 rahaston varallisuus alkaa vastata tulevia takuuel\u00e4kevastuita. T\u00e4m\u00e4 vaihe rakentaa uuden j\u00e4rjestelm\u00e4n vakaalle pohjalle ennen varsinaista t\u00e4ytt\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottoa.<\/p>\n\n\n\n Kun siirtym\u00e4 on valmis, uuden j\u00e4rjestelm\u00e4n el\u00e4kemaksu olisi noin 8 % palkasta, kun taas vanhassa j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 olevien maksut pysyisiv\u00e4t nykyisess\u00e4 noin 24\u201325 prosentissa. Jotta ty\u00f6markkinat pysyisiv\u00e4t yhdenvertaisina, erotus jaetaan yleiseksi osuudeksi, joka kohdistetaan uusien ja vanhojen j\u00e4rjestelmien palkansaajien m\u00e4\u00e4rien suhteessa. T\u00e4m\u00e4 yleinen osuus v\u00e4henee vuosittain, kunnes kaikki vanhassa j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 olevat ovat siirtyneet el\u00e4kkeelle.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4ll\u00e4 tavalla siirtym\u00e4 ei ainoastaan ole oikeudenmukainen, vaan my\u00f6s taloudellisesti kest\u00e4v\u00e4. J\u00e4rjestelm\u00e4 s\u00e4ilyy ennustettavana, eik\u00e4 se vaaranna olemassa olevien el\u00e4kkeit\u00e4 tai uutta rahastoivaa mallia. Samalla varmistetaan, ett\u00e4 uusi sukupolvi rakentaa omaa el\u00e4keturvaansa selke\u00e4sti, l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4sti ja pitk\u00e4j\u00e4nteisesti.<\/p>\n\n\n\n Uuden el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n taloudelliset hy\u00f6dyt<\/strong><\/p>\n\n\n\n Uuden kaksiosaisen rahastoivan el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto tarjoaa kansantaloudelle merkitt\u00e4v\u00e4n taloudellisen mahdollisuuden. Nykyisin suomalaiset maksavat vuosittain el\u00e4kemaksuja noin 32 miljardin euron edest\u00e4. Kun uusi j\u00e4rjestelm\u00e4 on t\u00e4ydess\u00e4 mittakaavassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja kaikki ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yv\u00e4t kuuluvat siihen, el\u00e4kemaksut pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 pienenisiv\u00e4t noin kolmasosaan, eli reiluun 10 miljardiin euroon.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 avaa valtavan taloudellisen \u201cpotin\u201d yli 20 miljardin euron verran, joka voidaan jakaa palkansaajien ja ty\u00f6nantajien kesken 50\/50-periaatteella. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 merkitsisi noin 8 prosentin palkankorotusta jokaiselle palkansaajalle ja yli 10 miljardin euron kilpailukykyloikkaa yrityksille. Samalla valtio hy\u00f6tyisi merkitt\u00e4v\u00e4sti lis\u00e4\u00e4ntyneist\u00e4 verotuloista; kokonaisveroasteesta riippuen puhutaan jopa noin 10 miljardin euron lis\u00e4verokertym\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Lyhyell\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4 siirtym\u00e4vaiheen j\u00e4lkeen j\u00e4rjestelm\u00e4 tuottaisi palkansaajille arviolta noin 4 prosentin palkankorotuksen, yrityksille noin 5 miljardin euron kilpailukykyloikan sek\u00e4 valtiolle 4\u20135 miljardin euron lis\u00e4verotulot.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4in uudistettu el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4 ei ainoastaan turvaa el\u00e4kel\u00e4isten toimeentuloa, vaan luo my\u00f6s merkitt\u00e4vi\u00e4 hy\u00f6tyj\u00e4 koko taloudelle: palkansaajat saavat reilumman ja ennakoitavamman tulokehityksen, yritykset vahvistavat kilpailukyky\u00e4\u00e4n, ja julkinen talous hy\u00f6tyy kest\u00e4v\u00e4mm\u00e4st\u00e4 rahoituspohjasta ja verotulojen kasvusta. T\u00e4m\u00e4 kokonaisuus tekee el\u00e4keuudistuksesta sek\u00e4 sosiaalisesti oikeudenmukaisen ett\u00e4 kansantaloudellisesti viisaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen.<\/p>\n\n\n\n Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s<\/strong><\/p>\n\n\n\n El\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4n uudistaminen ei ole tekninen hienos\u00e4\u00e4t\u00f6, vaan periaatteellinen valinta. On p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4, pid\u00e4mmek\u00f6 vanhuusel\u00e4kett\u00e4 vakuutuksena vai el\u00e4m\u00e4nvaiheena. On p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4, perustuuko j\u00e4rjestelm\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4\u00e4n tulonsiirtoon vai l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4\u00e4n sopimukseen.<\/p>\n\n\n\n Itselleni ratkaisu on selke\u00e4: Kun j\u00e4rjestelm\u00e4 rakennetaan t\u00e4m\u00e4n periaatteen varaan, takuuel\u00e4kkeen turvaverkolla ja henkil\u00f6kohtaisella rahastoivalla el\u00e4keosalla syntyy malli, joka on taloudellisesti kest\u00e4v\u00e4, moraalisesti oikeudenmukainen ja sukupolvien v\u00e4list\u00e4 luottamusta vahvistava.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Hyvinvointivaltion kest\u00e4vyys ei ratkea juhlapuheilla vaan rakenteilla. Yksi keskeisimmist\u00e4 rakenteista on el\u00e4kej\u00e4rjestelm\u00e4. Se koskettaa jokaista suomalaista \u2013 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, yritt\u00e4j\u00e4\u00e4, perhett\u00e4 ja tulevaa sukupolvea. Siksi sen on oltava sek\u00e4 taloudellisesti kest\u00e4v\u00e4 ett\u00e4 moraalisesti oikeudenmukainen. Nykyinen j\u00e4rjestelm\u00e4mme nojaa vakuutusajatteluun. Mutta vanhuus ei ole riski. Se ei ole tapaturma eik\u00e4 sairaus. Se on el\u00e4m\u00e4n ennakoitava vaihe, joka koittaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":72,"parent":66,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-71","page","type-page","status-publish","has-post-thumbnail","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.tonikaijanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/71","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.tonikaijanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.tonikaijanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tonikaijanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tonikaijanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=71"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.tonikaijanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/71\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":73,"href":"https:\/\/www.tonikaijanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/71\/revisions\/73"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tonikaijanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/66"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.tonikaijanen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/72"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.tonikaijanen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=71"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
<\/p>\n\n\n\n
vanhuusel\u00e4ke ei ole vakuutus, vaan ansaittu ja suunniteltu el\u00e4m\u00e4nvaihe.<\/p>\n\n\n\n